Viro

Kesä on täällä ja sen myötä myös festarit! Tuo maaginen aika vuodesta, jolloin kokoontuminen pellolle sadetakin ja kumisaappaiden kera tuntuu yhtäkkiä erittäin hyvältä idealta. Festarit ovat suomalaisen kesän huippuhetki, jolloin ystävät, musiikki ja hieman liikaa nautittu kesäjuoma yhdistyvät unohtumattomaksi kokemukseksi. Sukelletaanpa syvemmälle festarien maailmaan!

Ralli, tuo autourheilun hurmaava kapinallinen, on laji, joka yhdistää hurjat nopeudet, upeat maisemat ja ainutlaatuiset persoonat. Tämä moottoriurheilulaji ei ole vain bensankäryistä kilpa-ajoa sorateillä, vaan se on elämys, joka tarjoaa katsojilleen unohtumattomia hetkiä – ja joskus myös vatsanpohjaa kutkuttavaa naurua.

Rallin juuret juontavat 1900-luvun alkuun, jolloin varhaiset autotalli-insinöörit päättivät, että kestävyysajot halki Euroopan olivat juuri se, mitä maailma tarvitsi. Ensimmäiset rallikilpailut olivat usein maratonmittaisia seikkailuja, joissa autojen ja kuljettajien kestävyys punnittiin toden teolla.

Ralli, mitä se on?

Ralli on autourheilulaji, jossa kuljettajat ja kartanlukijat ajavat erityisesti valituilla teillä ja reiteillä kilpaa aikaa vastaan. Reitit vaihtelevat sorasta asfalttiin, metsäpoluilta vuoristoteille. Tarkoituksena on päästä mahdollisimman nopeasti maaliin, mutta matkan varrella kohdataan mitä moninaisimpia esteitä ja haasteita.

Rallia ajetaan usein kapeilla, mutkaisilla ja vaativilla teillä, jotka ovat kaukana tavallisista moottoriradoista. Tämä tekee lajista paitsi teknisesti haastavan myös äärimmäisen viihdyttävän.

Ajan kuluessa ralli on kehittynyt, ja siitä on tullut järjestäytyneempi urheilulaji. Rallin MM-sarja, joka tunnetaan nimellä World Rally Championship (WRC), perustettiin vuonna 1973. Tämä sarja toi lajille maailmanlaajuista näkyvyyttä ja toi mukanaan myös lajin tunnetuimmat sankarit, kuten Juha Kankkusen, Tommi Mäkisen ja Sébastien Loebin.

Ralliautot ovat kuin leluautoja steroideilla – ne ovat kevyitä, ketteriä ja täynnä teknistä innovaatiota. Tavallisesti ralliautot perustuvat tavallisiin tuotantoautoihin, mutta ne on muokattu kestämään äärimmäisiä olosuhteita. Voit ajatella niitä kuin perhefarmareina, mutta sellaisina, joihin on lisätty turboahdin, neliveto ja ripaus hulluutta.

Auton sisällä kuljettaja ja kartanlukija työskentelevät saumattomasti yhdessä. Kartanlukija, tuo rallin oma navigaattori, lukee nuotteja kuin sekopäinen GPS ja yrittää parhaansa mukaan pitää kuljettajan poissa pahoista paikoista. Joskus he onnistuvat, joskus taas ei – ja siinä piilee rallin suola.

Ralli Suomessa

Suomi on rallin maa ja se on osa kansallista identiteettiä. Suomen MM-ralli, joka tunnetaan myös nimellä Secto Rally Finland, on yksi MM-sarjan arvostetuimmista ja haastavimmista osakilpailuista. Järjestetäänkö kisoja vain siksi, että suomalaiset haluavat syyn ajella hullun lailla metsäteillä? Mahdollisesti.

Ralli on paljon enemmän kuin pelkkää kilpa-ajoa. Se on elämys, joka yhdistää teknisen osaamisen ja vauhdin huuman. Se on laji, jossa sekä kuljettajat että katsojat kokevat yhdessä äärimmäisiä tunteita. Joten seuraavan kerran, kun näet pölypilven nousevan soratieltä ja kuulet moottorin ärjynnän, muista, että siellä on joku, joka elää unelmaansa – ja mahdollisesti yrittää pysyä poissa navetan seinästä.

Yhdistetty on vanha laji, joka juontaa juurensa 1800-luvun Norjaan. Siihen aikaan norjalaiset ilmeisesti miettivät, että elämä oli liian helppoa ja he tarvitsivat jotain, mikä todella testaisi heidän sisuansa. Niinpä he yhdistivät kaksi rankinta lajia, jotka he tunsivat, ja kutsuivat sitä yhdistetyksi. Tämä oli ennen Netflixiä, joten norjalaisilla oli ilmeisesti paljon aikaa käsissään.

Kuvittele urheilulaji, jossa yhdistetään kaksi aivan erilaista toimintaa: hyppääminen ja hiihto. Ei, tämä ei ole minkään kummallisen YouTube-haasteen tulos, vaan aivan oikea, erittäin kunnioitettu laji. On vaikea sanoa, kuka tämän lajin keksi, mutta hänen täytyi olla joko todella taitava tai vähän sekopäinen – todennäköisesti molempia.

Yhdistetty ja sen erikoisuudet

Ensimmäinen osa yhdistettyä on mäkihyppy. Tässä kohtaa urheilijat muistuttavat enemmän Harry Potteria huispauksen MM-kisoissa kuin tavallisia hiihtäjiä. He kiitävät alas hyppyrimäkeä, ja kun pääsevät ponnistuskohtaan, he loikkaavat ilmaan kuin lentävät oravat, toivoen parasta ja valmistautuen pahimpaan. Lajin tarkoitus on hypätä niin pitkälle kuin mahdollista ja laskeutua tyylikkäästi, toisin sanoen yrittää näyttää siltä, että tietää mitä tekee, vaikka olisi ilmassa kuin pahvilaatikko myrskyssä.

Maastohiihdossa urheilijat kilpailevat toisiaan vastaan, ja tämä ei ole mitään sunnuntailenkkeilyä. Täällä ei ole aikaa pysähtyä ihastelemaan maisemia tai ottamaan selfieitä. Tämä on raakaa taistelua kylmässä ja lumisessa maastossa, jossa jokainen askel saattaa tuntua siltä kuin yrittäisi hiihtää ylämäkeen moottoritiellä.

Yhdistetyn kauneus piilee sen ainutlaatuisuudessa ja siinä, miten se haastaa urheilijat. Mäkihypyssä onnistuminen vaatii uskomatonta rohkeutta, taitoa ja ehkä hieman hulluutta, kun taas maastohiihto vaatii kestävyyttä, voimaa ja kykyä sietää kipua. Yhdistetyn urheilijat ovat siis eräänlaisia nykypäivän renessanssi-ihmisiä, jotka eivät pelkää mitään – paitsi ehkä jäätyneitä nenäkarvoja.

Sisukkaat urheilijat

Yhdistetyn hiihtokisat ovat erityisen suosittuja Norjassa, missä lapset ilmeisesti syntyvät sukset jalassa. Kun me suomalaiset opimme kävelemään, norjalaiset ovat jo oppineet hiihtämään takaperin ja tekemään voltteja hyppyrimäeltä.

Suomi on tunnetusti hyvä monessa talviurheilulajissa, ja yhdistetty ei ole poikkeus. Suomen yhdistetyn joukkue on tuonut kotiin lukuisia mitaleja ja palkintoja vuosien varrella. Meillä on ollut urheilijoita, jotka ovat hypänneet kuin kotkat ja hiihtäneet kuin moottorikelkat. Kuka voisi unohtaa Hannu Mannisen uskomattomia suorituksia tai Anssi Koivurannan monipuolisuutta? Nämä urheilijat eivät ole vain mestareita, vaan myös kansallissankareita. Heidän saavutuksensa inspiroivat meitä kaikkia uskomaan, että vaikka elämä heittää eteen vaikeuksia, kuten mäkihyppymäen tai pitkän hiihtolenkin, voimme selviytyä niistä ja tulla voittajiksi – tai ainakin selvitä hengissä.

Nämä ovat muita matkoja.