Planica on se mäkihyppykauden osakilpailu, joka kruunaa koko kauden ja yleensä päättää sen. Nyt kun ensimmäinen Lupinuksen mäkihyppymatka on myynnissä, olen saanut vastata usein kysymykseen miksi lähteä katsomaan Planican kilpailua. Osalle ihmisistä jo pelkkä nimi kertoo siitä tunteesta, joka keväisen Slovenian Alpeilla vallitsee, mutta osalle konsepti on tuntemattomampi. Niinpä kerron tässä postauksessa miksi Planicaan lähtö kannattaa!
Planican lentomäki on alkuperäinen jättiläinen
Planica on laakso pienten kylien keskellä Slovenian ja Italian rajalla. Itävallan rajalle ei ole muutamaa kilometriä enempää ja maisemallisesti laakso on jylhä ja vuorinen. Slovenia on täydellinen kesä- ja talvimaa, sillä pienen maan sisälle mahtuvat sekä jylhät Juliaaniset Alpit, että Välimeri. Maaliskuussa kun mäkihyppykauden finaali Planicassa hypätään, on talviurheilukausi jo muuten paketissa ja sää on usein aurinkoinen ja lämmin.
Planicassa on hypätty mäkeä jo ainakin sata vuotta, sillä ensimmäinen kilpailu pidettiin siellä 1930-luvulla. Planican mäkikeskuksessa on lentomäen lisäksi myös hyvä valikoima pienempiä mäkiä. Sloveniassa on aina rakastettu mäkihyppyä ja pitkiä lentoja ja ensimmäinen yli sadan metrin hyppy tehtiinkin juuri siellä, paikalla sijainneessa ensimmäisessä lentomäessä vuonna 1936. Ensimmäinen yli 200 metrin hyppy ainakin virallisesti on Toni Niemisen hyppy Planicasta vuodelta 1994.
Jo ensimmäinen yli sadan metrin hyppy aloitti kilpavarustelun, sillä Itävaltaan rakennettiin Kulmin lentomäki, joka vei maailmanennätyksen nimiinsä vuonna 1948. Planican nykyinen lentomäki, eli virallisesti Letalnica bratov Gorišek avattiin vuonna 1969, jolloin Slovenia eli Titon vallan alla osana Jugoslaviaa. Mäen avaaminen johti viiteen uuteen maailmanennätykseen muutamassa päivässä. Vuoden 1984 Planican 50-vuotisjuhlia varten Jugoslavian armeija otettiin siirtämään maata ja auttamaan lentomäen suuressa remontissa.
Kilpavarustelu jatkui ja maailmanennätys säilyi enemmän ja vähemmän Sloveniassa muiden lentomäkien avaamisesta huolimatta. Vuosina 1987-2011 ainoa maailmanennätysmäki oli Planican lentomäki. Sitten tuli Vikersund, jonka norjalaiset rakensivat isolla rahalla. Nykyinen maailmanennätys on siellä tehty, mutta kehitys ei ole pysähtynyt ja remonttien jälkeen myös Planicassa voidaan hypätä maailmanennätyspituuksille. Joka vuosi slovenialaiset kerääntyvät ympäri maata odottamaan maailmanennätystä ja juhlivat omia sankareitaan, mutta myös muita hyviä suorituksia.
Planican maailmancupfinaali on ainutlaatuinen tapahtuma
Planica on siis perinteinen ja niin sanotusti aito ja alkuperäinen lentomäki. Lentomäkihyppääminen on harvinaisuus, sillä lentomäkiä on viisi tai kuusi hieman laskutavasta riippuen. Planican lentomäki ja Vikersundin lentomäki ovat ainoat jokavuosittaiset tapahtumat nykyisessä kalenterissa, mutta lisäksi lentomäkihyppyjä voi nähdä Tsekissa, Itävallassa ja Saksassa. Myös USA:ssa on yksi mäki, jolla on ollut lentomäkistatus, mutta sitä ei enää käytetä ja se on nykymittakaavassa pieni.
Lentomäestä ei harjoitella, siitä vain kilpaillaan, joten maailmanennätysyrityksiä on vähän. Keväisessä Planicassa tuuli yltyy aina iltaa kohti, joten hypyt ovat korkeita ja näyttäviä. Planicassa hyppäämistä on myös helppoa seurata paljaalla silmällä, sillä hypyistä näkee helposti ovatko ne pitkiä vai lyhyitä ja hyviä ja huonoja. Se ei ole suinkaan itsestäänselvyys, sillä on mäkiä, joissa esimerkiksi minä erotan vain surkeat ja umpisurkeat hypyt. Planicassa on lisäksi hyvin kielitaitoinen kuuluttaja ja hyvät skriinit.
Planicassa tunnelma on huipussaan. Torstai on yleensä niin sanottu perhepäivä ja silloin mäellä hypätään karsinta. Perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina tunnelma on huipussaan. Paikalliset matkustavat aamuvarhain kohti alppilaaksoa ja musiikki raikaa. Alkoholinkäyttö on runsasta, mutta iloisella tavalla, ei örvellystavalla. Halvat yhteistyökumppanin oluet, hyvä kisaruoka ja luonnollisesti rajoittamattomat anniskelualueet nostavatkin tunnelmaa hyvin ja yleensä paikalla nähdään maan huippuesiintyjiä esimerkiksi laulamassa.
Kun hypyt on nähty, on aika siirtyä Kranjska Goran kylään, jossa juhlat jatkuvat aamuun saakka. Kylä on pieni, mutta sen ruokakulttuuri on loistavaa, sillä sieltä saa parhaat herkut italialaisesta, slaavilaisesta ja itävaltalaisesta keittiöstä. Slovenialaiset ovat aitoja, hieman sisäänpäinkääntyneitä kuten me suomalaisetkin, mutta tutustuessaan hyvin kiinnostuneita Suomesta ja siitä, miten suomalainen on löytänyt heidän maahansa. Slovenian sanotaan olevan Euroopan toisiksi suurin hevimetallimaa heti Suomen jälkeen, joten musiikin ystäville riittää keskusteltavaa.
Planica päättää maailmancup-kauden ja tiedossa on ilon kyyneleitä
Mäkihyppykausi on pitkä ja alkaa marraskuussa. Kausi 2022-2023 starttaa Puolan Wislassa, jossa poikkeuksellisesti hypätään muovimäestä, sillä muistio ilmaston lämpenemiseen liittyen ehti FIS:in pöydälle kesällä 2022. Suomessa hypätään Rukalla ja Lahdessa niin että Ruka on marraskuun lopussa ja Lahti maaliskuun lopussa juuri ennen Planicaa.
Mäkihypystä tekee kiinnostavan lajin se, että lajissa ei ole yleensä yhtä tiettyä voittajaa montaa kautta peräkkäin. Joillain urheilijoilla kuntohuippu on pitkä, mutta yleisesti ottaen jopa yhden kauden sisällä nähdään paljon tunteita ja uusia voittajia. Usein maailmancupin ratkaisu jääkin Planicaan tai se ratkeaa hieman sitä ennen. Kristallipallo nostetaan ilmaan Planican sunnuntain päätteeksi ja urheilijat pääsevät aloittamaan ansaitsemansa kesäloman.
Planica on se kilpailu, jossa eläköityvät urheilijat ja tiimien jäsenet sanovat hyvästinsä lajille ja koko identiteetilleen. Usein mäkihyppääjät palaavat tavalla tai toisella lajin pariin, mutta koko entisen elämän hyvästely tuhansien silmäparien keskellä on tunteellista ja vaikeaa. Planicassa on nähty verta, hikeä ja kyyneleitä. Mäki on vaatinut uhrinsa, mutta se on myös tuonut onnistumisia ja ilon hetkiä paitsi urheilijoille, myös katsojille.
Planica on siis kaikkea sitä, mitä urheilutapahtuman pitää olla. Se on hauska ja hyvin järjestetty tapahtuma. Se viedään usein läpi hyvässä säässä ja Kranjska Goraan saavuttaessa kaikkia arjen murheet unohtuvat. On vain mäkihyppyperhe, joka ottaa katselijan hyvin vastaan vuosienkin jälkeen. Planica on suurten tunteiden kisa, joka kruunaa kauden ja aloittaa kevään vapaat. Se on muistorikas viikonloppu, joka tarjoaa elämyksiä ja jää mieleen. Jos elämässä voisi käydä vain yhden mäkikisan, olisi se ehdottomasti ja aina Planican lentomäki.
