Itävalta

Mäkihyppy. Se laji, joka yhdistää kylmät sormet, korkean paikan kammon ja yltiöpäisen rohkeuden. Jos luulit, että polkupyörällä hyppääminen rampilta oli jännittävää, et ole vielä kokenut sitä, kun olet 100 metrin korkeudessa, tukevasti suksien päällä ja ainoa suunta on alaspäin – ja lujaa.

Mäkihyppy syntyi Norjassa 1800-luvulla, kun joku keksi, että on loistava idea hypätä suksilla korkealta mäeltä. “Hei, meillä on nämä sukset ja tuolla on iso mäki. Mitä jos… hyppäisimme sieltä alas?” Siinäpä lause, joka ei ole koskaan johtanut mihinkään muuhun kuin adrenaliiniryöppyyn ja vakuutuskorvauksiin.

Mäkihyppy on yleisölaji, ja katsojat ovat osa kokemusta. Kaukana mäen alapuolella väkijoukko kannustaa, viheltää ja huutaa. He ovat kuin suuri, kylmässä värjöttelevä perhe, joka on tullut katsomaan, kuinka hyvin onnistut leikkimään Newtonin painovoimateorian kanssa. Ja koska Suomi on mäkihyppääjän taivas, voimme olla varmoja, että joka hypyllä on enemmän faneja kuin sorsilla sorsapuistossa leipää norkoilemassa.

Mäkihyppy, mitä se on?

Mäkihyppy ei ole pelkästään korkeuksien hurmaa. Se vaatii tarkkaa tekniikkaa, tieteellistä lähestymistapaa ja valtavasti harjoittelua. Hypyn aikana urheilijan on säilytettävä täydellinen aerodynaaminen asento – vähän kuin lentokoneen siipi, mutta ilman moottoria. Ja toisin kuin lentokoneen siivessä, tässä hommassa ei ole turvavyötä.

Laskeutuminen on kriittinen osa mäkihyppyä – siinä kohtaa joko näytät sankarilta tai muistelet vanhaa hyvää aikaa, kun luut olivat vielä ehjät. Onnistunut laskeutuminen on kuin tanssisi lumella, täydellinen yhdistelmä taitoa ja tuuria. Kun sukset koskettavat maata ja pysyt pystyssä, tiedät tehneesi jotain suurta. Kylmä hiki vaihtuu hetkessä ylpeydeksi ja helpotukseksi.

Mäkihyppy ei ole pelkkää fyysistä suorittamista. Henkinen valmistautuminen on valtava osa lajia. Kuvittele itsesi seisomassa 120 metrin mäen huipulla, hengittämässä syvään ja yrittämässä rauhoittaa mielesi. On kuin meditoisit jäisessä tuulessa samalla, kun väkijoukko huutaa kannustuksia. Jotkut sanovat, että mäkihyppääjät ovat hieman hulluja – mutta ehkä he ovat vain erityisen rohkeita meditatiivisia mestareita, jotka sattuvat nauttimaan vapaapudotuksesta.

Mäkihyppy Suomessa

Mäkihyppy ei olisi mitään ilman sen sankareita ja legendoja. Kautta historian on ollut rohkeita sieluja, jotka ovat nousseet mäen huipulle ja tehneet mahdottomasta mahdollista. Yksi tunnetuimmista on Matti Nykänen, suomalainen mäkihypyn kuningas, joka hallitsi ilmatilaa kuin kukaan muu. Matti ei ollut vain hyppääjä, hän oli ilmiö. Hänen lausahduksensa, kuten “Elämä on laiffii”, ovat jääneet elämään suomalaiseen sanastoon yhtä tiukasti kuin hänen hyppynsä talviurheilun historiaan.

Miltä näyttää mäkihypyn tulevaisuus? Ehkäpä näemme joskus robottimäkihyppääjiä, jotka tekevät täydellisiä hyppyjä millimetrin tarkkuudella. Tai ehkäpä nähdään, kuinka hypätään ilman suksia – vain hyppyhaalarin varassa, joka on valmistettu nanomateriaaleista. Tai sitten päädymme vain siihen, että hypätään yhä korkeammilta ja hurjemmilta mäiltä, koska ihminen on aina kaivannut ylittää rajojaan (ja fysiikan lakeja).

Mäkihyppy on enemmän kuin pelkkä urheilulaji. Se on elämäntapa, seikkailu ja jännitystä täynnä oleva matka. Se on laji, joka vaatii valtavaa rohkeutta, taitoa ja ripauksen hulluutta. Olipa hypyn lopputulos mikä tahansa, jokainen hyppy on osoitus ihmisen halusta kohdata pelkonsa ja lentää. Se on muistutus siitä, että joskus suurimmat saavutukset syntyvät silloin, kun uskaltaa hypätä tuntemattomaan – ja nauttia matkasta, oli se sitten lyhyt tai pitkä, tasainen tai kuoppainen. Joten seuraavan kerran, kun katselet mäkihyppyä, muista: siellä ylhäällä, mäen huipulla, on joku, joka on valmis ottamaan riskejä ja ylittämään itsensä – ja joka nauttii joka hetkestä, kylmistä varpaista huolimatta.

Ralli, tuo autourheilun hurmaava kapinallinen, on laji, joka yhdistää hurjat nopeudet, upeat maisemat ja ainutlaatuiset persoonat. Tämä moottoriurheilulaji ei ole vain bensankäryistä kilpa-ajoa sorateillä, vaan se on elämys, joka tarjoaa katsojilleen unohtumattomia hetkiä – ja joskus myös vatsanpohjaa kutkuttavaa naurua.

Rallin juuret juontavat 1900-luvun alkuun, jolloin varhaiset autotalli-insinöörit päättivät, että kestävyysajot halki Euroopan olivat juuri se, mitä maailma tarvitsi. Ensimmäiset rallikilpailut olivat usein maratonmittaisia seikkailuja, joissa autojen ja kuljettajien kestävyys punnittiin toden teolla.

Ralli, mitä se on?

Ralli on autourheilulaji, jossa kuljettajat ja kartanlukijat ajavat erityisesti valituilla teillä ja reiteillä kilpaa aikaa vastaan. Reitit vaihtelevat sorasta asfalttiin, metsäpoluilta vuoristoteille. Tarkoituksena on päästä mahdollisimman nopeasti maaliin, mutta matkan varrella kohdataan mitä moninaisimpia esteitä ja haasteita.

Rallia ajetaan usein kapeilla, mutkaisilla ja vaativilla teillä, jotka ovat kaukana tavallisista moottoriradoista. Tämä tekee lajista paitsi teknisesti haastavan myös äärimmäisen viihdyttävän.

Ajan kuluessa ralli on kehittynyt, ja siitä on tullut järjestäytyneempi urheilulaji. Rallin MM-sarja, joka tunnetaan nimellä World Rally Championship (WRC), perustettiin vuonna 1973. Tämä sarja toi lajille maailmanlaajuista näkyvyyttä ja toi mukanaan myös lajin tunnetuimmat sankarit, kuten Juha Kankkusen, Tommi Mäkisen ja Sébastien Loebin.

Ralliautot ovat kuin leluautoja steroideilla – ne ovat kevyitä, ketteriä ja täynnä teknistä innovaatiota. Tavallisesti ralliautot perustuvat tavallisiin tuotantoautoihin, mutta ne on muokattu kestämään äärimmäisiä olosuhteita. Voit ajatella niitä kuin perhefarmareina, mutta sellaisina, joihin on lisätty turboahdin, neliveto ja ripaus hulluutta.

Auton sisällä kuljettaja ja kartanlukija työskentelevät saumattomasti yhdessä. Kartanlukija, tuo rallin oma navigaattori, lukee nuotteja kuin sekopäinen GPS ja yrittää parhaansa mukaan pitää kuljettajan poissa pahoista paikoista. Joskus he onnistuvat, joskus taas ei – ja siinä piilee rallin suola.

Ralli Suomessa

Suomi on rallin maa ja se on osa kansallista identiteettiä. Suomen MM-ralli, joka tunnetaan myös nimellä Secto Rally Finland, on yksi MM-sarjan arvostetuimmista ja haastavimmista osakilpailuista. Järjestetäänkö kisoja vain siksi, että suomalaiset haluavat syyn ajella hullun lailla metsäteillä? Mahdollisesti.

Ralli on paljon enemmän kuin pelkkää kilpa-ajoa. Se on elämys, joka yhdistää teknisen osaamisen ja vauhdin huuman. Se on laji, jossa sekä kuljettajat että katsojat kokevat yhdessä äärimmäisiä tunteita. Joten seuraavan kerran, kun näet pölypilven nousevan soratieltä ja kuulet moottorin ärjynnän, muista, että siellä on joku, joka elää unelmaansa – ja mahdollisesti yrittää pysyä poissa navetan seinästä.